Asko Pitkänen # 13, Monninkylä

Jo lukioaikoina olin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Kiinnostus on jalostunut oman kunnan eli Askolan asioiden hoitamiseen. Nyt 52-vuotiaana elämänkokemukseni myötä Askolan asioiden eteenpäin vieminen on helpottunut.

Askolan lukion käymisen jälkeen ryhdyin jo 19-vuotiaana taksiyrittäjäksi.

Perheen kasvaessa osottautui, että ammatti joka sitoo seitsemän päivää viikossa täytyy jättää. Kouluttauduin kolmekymppisenä liikenneopettajaksi ja työskentelin Helsingissä noin 15 vuotta. Lasten (2 tyttöä ja 2 poikaa) kasvaessa huomasin, että olisi mahdollista jälleen aloittaa yrittäjyys ja nyt olenkin ollut autokoulualan yrittäjänä pari vuotta.

Samalla kun lapset kasvoivat, alkoi aika riittämään paremmin kunnallispoliittisiin asioihin. Aluksi lautakuntatyöskentelyä mm.

sivistyslautakunnassa, varavaltuutettuna Keskustan valtuustoryhmässä ja nykyisin valtuutettuna, valtuustoryhmän puheenjohtajana sekä kunnanhallituksen jäsenenä. Näiden vuosien aikana olen oppinut, että yhteisten asioiden hoitaminen on vaativaa ja aikaa vievää. Silti olen innostuneena valmis jatkamaan kunnallisissa luottamustehtävissä.

Askolan kunnan talous on kriisissä. Kaikkien tulevien valtuutettujen tulee sitoutua kunnan talouden tasapainottamiseen. Omalta osaltani lupaan tehdä töitä hartiavoimin kunnan talouden kuntoonsaamiseksi ja sen kautta itsenäisyyden säilyttämisen puolesta.

Muista käydä äänestämässä!

Asko Pitkänen #13

Seija Haapamäki # 4, Juornaankylä

Hei

olen Seija Haapamäki 48 vuotta. Olen syntynyt Oulujoella ja asunut siellä lähes koko elämäni. Olen koulutukseltani yo-laskentatoimenmerkonomi. Uusioperheeseeni kuuluu mieheni Tapio, hänen lapsensa Jenni, Juulia, Lauri sekä lapseni Katja ja Niko. Lapset elävät jo omaa elämäänsä Oulussa, Juulia asuu vielä kotona ja käy lukiota. Muutimme Askolaan 2007 Juornaankylälle.. 90-luvun alussa olen kokenut miltä tuntuu tehdä pätkätöitä, saamatta vakituista työtä ja jonkin aikaa olin myös työttömänä. Pätkätöiden ohessa toimin Oulun seudun eläinkotisäätiön vastaavana hoitajana. Ensimmäisen vakituisen työpaikan sain 2001, kun Ouluun perustettiin kaupunkilehti Forum24. Eläintenhoitajan hommaan eksyin harrastukseni kautta. Toimin aikanaan hyvin aktiivisesti palveluskoiratoiminnassa koulutusohjaajana sekä vapaehtoisessa pelastuspalvelussa mm. etsintäpartiossa. Nykyään työskentelen Kattotutka Oy:ssa toimistopäällikkönä sekä pyöritämme mieheni kanssa pientä rakennusalan yritystä. Sen myötä olen päässyt näkemään millaista on toimia yrittäjänä. Harrastuksiani ovat koirat ja hevoset, niiden myötä luonnossa liikkuminen. Kasvatan pienimuotoisesti koiria ja harrastan hevosteni kanssa raviurheilua sekä ratsastusta.

Vanhukset, lapset ja eläimet ovat lähellä sydäntäni. Toivon pystyväni vaikuttamaan omalta osaltani lapsiperheiden ja vanhusten hyvin vointiin. Pienet kyläkoulut ala-asteella antavat turvallisen alun pienille koululaisille. Opettajalla on aikaa ja voimia paneutua pienten oppilaiden ongelmiin. Suurissa täyteen ahdetuissa kouluissa oppilas ei voi olla yksilö, vaan vain osa suurta laumaa. Yläasteella oppilaat ovat jo valmiita ottamaan vastuuta omasta opiskelusta ja voivat opetella elämään isoissa ryhmissä auttaen toinen toistaan. Mielestäni kouluterveydenhoitoa on jo ajettu riittävästi alas ja se näkyy nuorten huonovointisuutena ja syrjäytymisenä. Erilaisten kerhojen ja harrastusten kautta nuoret saavat sisältöä elämäänsä. Emme voi säästää lasten ja nuorten hyvin voinnista, koska he huolehtivat meistä tulevaisuudessa, kun olemme vanhoja itse. Ihmisille pitää antaa mahdollisuus elää myös maaseudulla, mikä tarkoittaa, että palveluja täytyy myös löytyä sopivan matkan päästä. Pienet kyläkoulut pitävät maaseudun edes jotenkin elävänä ja antaa lapsiperheille mahdollisuuden elää siellä, ilman hirvittäviä koulumatkoja. Kaikki eivät halua pakkautua tiheisiin asutuskeskuksiin. Itse kuulun niihin ihmisiin, joka on halunnut kasvattaa lapsensa maaseudulla.

Nykyään kun kuuntelee uutisia, tulee sellainen kuva, että vanhukset ovat joku iso ongelma yhteiskunnalle. Minä haluan kunnioittaa vanhuksia ja toivon, että omalta osaltani pystyisin jotenkin vaikuttamaan siihen, että vanhukset saisivat elää loppuelämänsä rauhallisesti, ilman, että heitä heitellään laitoksesta toiseen. Vanhusten tulee saada asua omassa kodissaan niin kauan kuin heidän terveytensä sen sallii ja siksi kotihoitoa ja omaishoitoa olisi kehitettävä enemmän. Kun oma terveys ei enää salli asua kotona, pitäisi järjestää heille inhimillinen paikka palvelutaloista ja sairasosastoilta, mutta näissäkin tulisi olla riittävästi henkilökuntaa, että hoitajilla olisi aikaa huomioida vanhukset ihmisinä, eikä vain pakollisina potilaina.

Eläimet ovat aina kuuluneet osana elämääni, siksi minulle on hyvin tärkeää, että myös niiden hyvinvoinnista tulee huolehtia. Eläinsuojelu maalaisjärjellä kuuluu meille kaikille. Tuotantoeläimet tuottavat enemmän, jos niiden hyvinvoinnista on huolehdittu riittävästi. Minä kannatan kotimaista ruokaa. Olen viettänyt suurimman osan nuoruudestani tehden maatalon töitä naapurissa ja mieheni on entinen maanviljelijä, joten myös maatalon elämä minulle tuttua. Olenhan lähes viittä vaille valmis maatalouslomittajakin. Monille ihmisille eläimet ovat yksinäisyyden turva ja niiden kautta saa myös uusia ihmissuhteita. Nykyään, kun yhteiskunta on kova ja pyörii rahan ympärillä, se oma lemmikki tuo lohtua esim. mielenterveyspotilaille ja pakottaa omistajansa lähtemään ulos neljän seinän sisältä. Ne kun eivät koskaan kyseenalaista omistajansa tekemisiä. Valitettavasti on ihmisiä, jotka kohtelevat eläimiänsä hyvin epäinhimillisesti, joten pitää olla jokin valvova elin, jonka tehtävän on valvoa eläinten hyvinvointia.

Monella on sellainen kuva, että yrittäminen on helppoa. Eipä se olekaan ihan niin. Pienyrittäjän arki ei todellakaan ole ruusuista. Tunteja ei lasketa, vaan töitä tehdään lähes ympäri vuorokauden. Yrittäjät olisivat valmiita lisäämään työpaikkoja, mutta työntekijän pitäminen on todella kallista. Se ei ole se pelkkä maksettu palkka, vaan lisäkulut lähes tuplaavat sen kaikkine sivukuluineen. Jollain tavalla yhteiskunnan pitäisi helpottaa ja kehittää asioita niin, että yrittäminen kannattaa, mikä toisi lisää työpaikkoja. Pienet yritykset kärsivät ensimmäisinä, kun yhteiskunnan talous horjahtaa.

Turvallinen ja inhimillinen elämä kaikille.

Olavi Merihaara # 10, Vakkola

10 = Askolalaisuus on sydämen asia!

Olen Olavi Merihaara 45-vuotias perheenisä Askolan Vakkolan kylästä. Olen syntyisin Helsingin ydinkeskustasta ja viettänyt lapsuusvuodet Helsingissä ja Vantaalla. Vuonna 1996 olen muuttanut Askolaan etsiessäni itselleni kotipaikkaa lähempää työpaikkaani, joka tuolloin oli vaihtunut Porvooseen. Näiden vuosien aikana Askolasta on tullut myös sydämessäni kotikuntani, jossa minulla ja perheelläni on hyvä asua.

Olen astunut poliisin palvelukseen 1.1.1989 Helsingin Liikkuvan poliisiin nuoremmaksi konstaapeliksi. Palveltuani tässä työpaikassa 7 vuotta, siirryin Porvoon kihlakunnan poliisilaitokselle 1996. 1999-2002 kävin kierroksella Helsingin poliisilaitoksella Itäkeskuksessa ja palasin tämän jälkeen takaisin Porvooseen töihin. Vuodesta 1998 lähtien olen työskennellyt ylikonstaapelina ja ryhmänjohtajana. Porvooseen palattuani riehaannuin hakeutumaan poliisin päällystökurssille 2004, valmistuin 2005 jouluna ja sain 2006 komisarion viran. Uuden Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen myötä siirryin Loviisan poliisiaseman esimieheksi 2009. Olen toiminut siis hyvin yksipuolisesti poliisina reilut 23 vuotta, mutta hyvin monipuolisissa ja vaihtelevissa tehtävissä. Tänä päivänä olen perehtymässä lupapalvelun saloihin ja joka päivä tulee itselle uutta opeteltavaa ja kehitettävää.

Perheeseeni kuuluvat vaimo Marina ja tytär Sabina. Lisäksi minulla on kolme lasta Rasmus 18, Ronja 16 ja Valtteri 15. Harrastelen vapaa-aikana kotitöitä ja joskus vaimon luvalla kalastusta ja metsästystä.

Työni vastapainoksi kaipaan itselleni ja perheelleni sellaista asuinympäristöä, missä voi levätä ja rauhoittua. Askola on osoittautunut minulle sellaiseksi paikaksi. Kiireisen työpäivän jälkeen ajaessa Vakkolan vanhan kivisillan yli, on tapanani hidastaa vauhtia ja katsoa jokimaisemaa ja samalla ottaa kravattini pois kaulasta. Sitä maisemaa katsellessa on mieleni tapana rauhoittua. Sitä maisemaa olen oppinut arvostamaan, koska sen merkitys on paljon muutakin kuin vain kaunis maisema. Se on kotini ja niin monen muunkin askolalaisen koti.

Olen aina ollut kiinnostunut seuraamaan yhteiskunnallisia asioita. Se on välttämättömyys poliisin ammatissa, jotta voisi ymmärtää erilaisia asioita ja ilmiöitä. Olen erityisesti tämän vuoden aikana huolissani seurannut poliisin tilannetta ja sen uutta hallintorakenneuudistusta. Lisäksi olen seurannut Askolan kunnan taloustilanteen kurimusta, joka on saanut aikaiseksi melkoisia ”isoja liikkeitä” kunnan päätösvaltaa nauttivissa elimissä. Miten tästä selviämme? Mielessäni kauniin Vakkolan siltamaiseman päälle on kasautunut tummia pilviä….

Miksi olen ehdokkaana? Miksipä en. Haluni vaikuttaa asioihin on kehittynyt 23 vuoden aikana poliisityössä. Poliisityössä en ole toteuttamassa omia mielihalujani, vaan yhteiskunnan ja elinympäristömme tahtotilaa. Politiikka on myös yhteisten asioiden hoitamista – näkökulma on vain hieman erilainen kuin poliisityössä. Olen tutustunut jo moniin täällä Askolassa ja vaikuttajana minulle on tärkeää saada kuunnella askolalaisia meille tärkeissä asioissa. Vaikken ole ollutkaan aikaisemmin muissa luottamustehtävissä, uskon siihen, että minulla on paljon annettavaa Vakkolan siltamaiseman, Askolan, askolalaisuuden ja askolalaisten puolesta.

Käytä ääntäsi  -  vaaleissa, ei jälkipuheissa!

Luottamuksen arvoista työtä askolalaisuuden puolesta.

Päämääränä entistä turvallisempi kotikunta.

Vaikuttamista lähipalvelujen ja -vaikuttamisen turvaamiseksi.

Simo Sorsa # 16, Monninkylä

Olen Simo Sorsa, 58 v,

johtava talousneuvoja.

Teen palkkatyötä ProAgria Uudenmaan alueella maatilojen sukupolvenvaihdosten, perinnönjakojen ja veroneuvonnan toimialalla.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen alkoi 15 vuoden iässä kotikylän urheiluseuran johtokunnassa, jatkuen edelleen.

Pääluottamusmiehen valtakunnallinen tehtävä oli haasteellinen jakso -80 luvun lopun ja -90 luvun alun lama-aikana. Silloin elettiin suurten muutosten aikaa työelämässä ja erilaisissa neuvotteluissa oppi ongelmanratkaisua käytännössä.

Politiikka veti mukaan Askolassa 2000 luvun alussa, kun sen aikainen vaikuttaja poliitikko Veikko Kyyhkynen pyysi mukaan kuntavaaleihin. Päästyäni valtuustoon, sain vastuuta kunnanhallituksen puheenjohtajana, jota tehtävää hoidin 10 vuotta. Kaksi viimeistä vuotta olen toiminut kunnanvaltuuston puheenjohtajajana. Eduskuntavaali ehdokkaana olen ollut kolmissa vaaleissa.

Muissa poliittisissa tehtävissä toimin tällä hetkellä Suomen Keskustan puoluevaltuuston jäsenenä ja Uudenmaan maakuntavaltuuston jäsenenä.
Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme aikuista lasta.

Sotilasarvo on kapteeni.

Laitetaan yhdessä Askola uuteen iskuun:

· Ajan aidosti itsenäisen kunnan asiaa, yhteistyössä naapurien kanssa.

· Taloutta on hoidettava vastuullisesti ja investoinnit sovittava maksukyvyn mukaan.

· Terveyspalvelut ja ikäihmistenpalvelut sekä laadukas koulu löytyvät mielestäni turvallisen läheltä.

Rauna Laakso # 8, Monninkylä

Olen Rauna Laakso, 43 –vuotias, Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva farmaseutiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1991 valmistunut perheenäiti ja järjestöaktiivi. 6 vuotta sitten perheemme  muutti Porvoosta  Monninkylään etsiessämme  rauhallista ja turvallista kasvu- ja kouluympäristöä peruspalveluiden ja hyvien kulkuyhteyksien läheisyydestä. Kahden alakouluikäisen lapseni ja aviomieheni lisäksi perheestämme löytyy kaksi mäyräkoiraa, kissa ja muutama harrastelammas. Rakastan lukemista, lasten kanssa touhuilua, luonnossa liikkumista, ruokaa ja viinejä sekä järjestötyötä. Niin ja kuntaamme Askolaa, jonka näen pysyvän itsenäisenä, yhteisöllisenä ja yhteistyökykyisenä kuntana. Olen ensimmäistä kertaa kunnallisvaaliehdokkaana.

Työssäni farmaseuttina olen toiminut turvallisuuskoordinaattorina, työsuojeluvaltuutettuna, Farmasialiiton luottamusmiehenä sekä Suomen Apteekkariliiton sydän- ja verisuonitautien vastuufarmaseuttina. Kehitän aktiivisesti ammattitaitoani ja olen mukana kehittämässä alani tulevaisuutta Farmasia 2020 –hankesuunnitteluryhmässä. Olen vuodesta 2005 toiminut Suomen Farmasialiiton Uudenmaan jäsenyhdistyksen sekä Porvoonseudun alueyhdistyksen hallituksissa. Haluan tuoda farmaseuttisen asiantuntemukseni esiin hyödyntämään kuntamme palvelurakennetta ja korjatessamme kuntamme taloustilannetta. Lääkehuoltoa ja lääkitysturvallisuutta on kehitettävä moniammatillisena yhteistyönä, erityisesti iäkkäiden kohdalla. Kotisairaanhoidon palvelut, ennaltaehkäisevät terveydenhuoltolvelut, seurantamittaukset ja kontrollit terveysaseman sulkuaikana, liikkuva apteekkiauto - näissä apteekin ja kunnan yhteistyötä tulee kehittää ja luoda kunnalliselle palvelusetelille lisää käyttökohteita.    

Toimin Monninkylän vanhempainyhdistyksen johtokunnassa, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana lukuvuosina 2006 -  2010. Vanhempainyhdistystoiminta on tärkeää vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä ja yhdistysten tarjoama toiminta sekä taloudellinen panostus esim. välituntiliikuntavälineisiin on välttämätöntä. Kunnan vastuulla on tarjota koululaisillemme korkeatasoinen perusopetus ja turvallinen sekä terveellinen oppimisympäristö pienissä ja yksilöllistä opetusta tarjoavissa oppilasryhmissä. Opettajien palkat täytyy saada kunnassamme pikaisesti uudestaan kilpailukykyisiksi ja koulurakennukset ajanmukaisiksi riittävine opetusvälineineen.

Olen toiminut Askolan Teatteriyhdistys ry:n puheenjohtajana vuodesta 2010 ja monikulttuurisuusyhdistys Kulttuurikameleontit ry:n toiminnantarkastajana vuodesta 2010 lähtien. Kuulun Suomen Hengitysliiton Keski  - Uudenmaan yhdistykseen ja Suomen Sydänliiton Uudenmaan sydänpiiriin.  Ns. kolmas sektori eli yhdistykset ja seurat ovat tärkeitä kunnassa toimijoita ja yhteistyökumppaneita mietittäessä kuntataloutemme parantamista. Kyliemme oma toiminta ja kyliemme välinen yhteistyö kuntamme hyväksi tulee saada paremmaksi, kuntapolitiikkamme avoimemmaksi ja helpommin kuntalaisen lähestyttäväksi esim. kuntalaiskuulemisilla ja ns. maallikkoasiantuntijaryhmillä ja yhteistyötä lähikuntien ja yrittäjien  kanssa on lisättävä.

Sanna Kurki # 7, Vahijärvi

Syntynyt: 4.5.1973 Porvoossa
Vanhemmat: äiti erikoissairaanhoitaja ja isä rakennusmestari
Sisarukset: ei ole
Perhe: yrittäjä-aviomies, lapset 16, 14, 9


Koulut ja ammatit:

1. Särkijärven ala-aste (1986)
2. Askolan yläaste - peruskoulun päättötodistus (1989)
3. Askolan lukio - ylioppilas (1992)
4. Maatalousnormaalikoulu, Järvenpää - yo-viljelijä (1993)
5. Orimattila-instituutti, Orimattila - kotitalousteknikko (1996)
6. Edupoli, Porvoo - merkonomi (2010)

Työpaikat:

1. Servi Systems - laitosapulainen Porvoon sairaalassa 1992
2. Kesko Oyj - jalkine- ja kodinosaston myyjä Porvoon Citymarketissa 1994
3. Askolan Kunta - keittiöapulainen / keittäjä vanhainkodin keittiössä 1995
4. Viljelijä vuodesta 1996 lähtien
5. T:mi Lassi Kurki - laskutus ja kirjanpito 1997 lähtien
6. T:mi Askolan Kone - laskutus ja kirjanpito 2007
7. Askolan Kone Oy - yrityksen perustaminen, taloushallinto 2008 lähtien

Olen lähes paljasjalkainen askolalainen. Synnyin sairaanhoitajaäidin ja rakennusmestari-isän perheeseen Porvoossa, jossa asuin pikkulikka-ajan, mutta vietin silloinkin kesät Askolassa.

Aloittaessani koulunkäynnin minusta tuli särkijärveläinen. Koulutaipaleen ensimmäiset vuodet kävin isoisoisäni rakentamassa Särkijärven "kansa"koulussa. Ala-asteen jälkeen siirryin Askolan yläasteelle, josta jatkoin silloin vielä samoissa tiloissa toimineeseen Askolan lukioon. Kirjoitin sieltä ylioppilaaksi 1992 ja lähdin opiskelemaan viljelijän ammattitutkintoa, koska halusin jatkaa kotitilan hoitamista. Päätin kuitenkin opiskella toisenkin ammatin. Opinto-oppaan kannesta kanteen luettuani, kiinnostuin kotitalousteknikon koulutuksesta. Pääsinkin Orimattilan koti- ja laitostalousoppilaitokseen ja valmistuin (koulun yhdistyttyä ammattiopistoon) Orimattila-instituutista 1996.

Vähän isommalta tilalta kotoisin olevan mieheni Lassin tapasin tanssikurssilla. Keväällä 1995 muutimme Askolan Monninkylän laitamille, Vahijärven kyläyhteisöön ja kesällä sanoimme Tahdon kotikirkossamme. Valmistujaisvuoden syksyllä syntyi esikoisemme Roosa ja ostimme ensimmäisen oman peltolohkon. Seuraavana vuonna teimme sukupolvenvaihdoksen Lassin kotitilalla ja minusta tuli viljelijä. 1998 syntyi Tommi. Lassi toimi tuolloin kaivinkoneurakoitsijana, viljelytyöt teimme yhdessä, minä hoidin kirjanpidot ja muut paperityöt. Vuonna 2000 aloitimme luomutuotannon ja olemme siitä lähtien kehittäneet tilaa ja tuotantoa aktiivisesti. Lapset olen hoitanut kotona ja lähellä asuvat isovanhemmat ovat auttaneet tarvittaessa.

2002-vuodesta lähtien olen käyttänyt Askolan koulupalveluja, kun Roosa aloitti kunnille pakolliseksi säädetyn esiopetuksen iloksemme lähikoulussamme Vahijärvellä. Seuraavana keväänä syntyi kuopuksemme Helka. Siitä asti olen ollut Vahijärven koulun vanhempaintoimikunnan ja myöhemmin -yhdistyksen johtokunnassa. Nykyisin toimin kolmatta vuotta puheenjohtajana. Olen toiminut myös yhdistyksen sihteerinä, varapuheenjohtajana ja tiedotusvastaavana (edelleen).

Koulun aloittamisen aikaan vein Roosan tutustumaan partiotoimintaan, koska olin itsekin lapsena partiossa ja pidin sitä hyvänä ja kasvattavana elämäntapana. Kuinka ollakaan innostuin itsekin toiminnasta uudelleen ja vuodesta 2004 lähtien olen toiminut askolalaisessa partiolippukunta Kirnun Kiertäjissä, itäisen Uudenmaan lippukuntien LAPPA-alueella ja Uudenmaan Partiopiirissä lukuisissa pesteissä.

Vuonna 2008 käynnistimme Lassin kanssa Askolan Kone Oy:n ja solmimme huoltosopimuksen Hankkija-Maatalouden kanssa. Alussa vierasta työvoimaa oli yksi, nyt heitä on neljä. Vastaan yrityksen talous- ja toimistoasioista sekä toimitilojen huollosta. Vahvistaakseni osaamista muuttuneessa tilanteessa ryhdyin opiskelemaan liiketalouden perustutkintoa taloushallinnon koulutusohjelmassa yrittäjän oppisopimuksella ja valmistuin merkonomiksi 2010.

Lähdin yrittäjänä, kuntalaisena ja yhdistysaktiivina innokkaasti mukaan Askola Areena -projektiin. Toimin alusta lähtien valmistelevassa toimikunnassa sekä yhtiön perustamisen jälkeen sen ensimmäisessä hallituksessa.

Askolan Keskustan toiminnassa aloitin kymmenisen vuotta sitten. Aluksi kuunnellen ja kysyen sekä ideoita tuoden. Nykyään olen Askolan Keskustan kunnallisjärjestön johtokunnan jäsen ja sihteeri sekä Läntisen paikallisosaston varapuheenjohtaja.

Lasten ollessa pieniä tutustuin Askolan seurakunnan palveluihin. Vuosina 2002-2010 olin mukana myös päätöksenteossa kirkkovaltuuston jäsenenä sekä lapsi- ja nuorisotyön johtokunnassa.

Kuntapolitiikkaa olen seurannut koko ajan mielenkiinnolla. Meneillään olevan vaalikauden olen istunut Askolan edustajana neljän kunnan yhteisessä Rakennus- ja ympäristölautakunnassa sekä viimeiset kaksi vuotta Itä-Uudenmaan aluepelastuslautakunnassa Askolan edustajana.

Olen sitä mieltä, että kuntalaiset ovat oman arkensa asiantuntijoita. Heidän pitää voida osallistua päätöksentekoon esim. tekemällä aloitteita asioiden ja toimintatapojen muuttamiseksi. Aloitteet pitää ottaa vakavasti ja tutkia huolella. Kaikkia ei voida välttämättä toteuttaa, mutta silloinkin aloitteentekijää pitää tiedottaa asiasta riittävästi.

Olen itse tehnyt mm. seuraavia aloitteita:

Porvoossa asuessani alle kouluikäisenä piirsin kaupungille aloitteen jalkakäytävien hiekoittamisesta siten, että ikäihmisten potkukelkat ja lasten pulkat pystyisivät liikkumaan väylillä. Aloite hyväksyttiin ja toteutettiin.

Ollessani Särkijärven koulussa, siellä oli oppilaiden käytössä ulkovessat. Tein Askolan kunnalle aloitteen, että vessojen puisiin istuimiin saataisiin styroxiset istuinsuojat lämpimämmän vessakäynnin takaamiseksi. Aloite hyväksyttiin ja toteutettiin.
Todettakoon, että Särkijärven koululle tehtiin sisävessat talkoilla sinä vuonna, kun minä lähdin sieltä.

Viime vuonna tein Askolan kunnalle aloitteen kantatien 55 alittavan karjatunnelin siirrosta Helkamäentien risteykseen Vahijärven ja Monninkylän välisen kevyen liikenteen liikkumisen turvallisuuden parantamiseksi. Kunta lähetti aloitteen Uudenmaan ELY-keskukselle, joka ei ottanut aloitetta toteutukseen ainakaan vielä perusteella, että Helkamäentieltä puuttuu kevyen liikenteen väylä, joka tarvitaan alikulun rakentamiseksi. Tämä aloite vaatii vielä jatkotoimia.

Olen ollut mukana tekemässä useita yhdistysten aloitteita ja kannanottoja mm.:

-kouluruokailun ja puhtaanapidon konsultointiin ja järjestämiseen
-kouluverkkoselvitykseen
-maataloushallinnon palveluiden järjestämiseen
-lähiliikuntapaikan rakentamiseen
-kunnan periaatteisiin liittyen koulujen vanhempainyhdistysten tukemiseen

Olen ollut jo monessa mukana. Olen innokas oppimaan uutta ja kehittämään itseäni. Nyt olen jättämässä muita tehtäviä uusille ja nuoremmille kyvyille, jotta pystyn antamaan kaikkeni askolalaisten hyväksi kunnan päätöksenteossa. Haluan antaa monipuolisen kokemukseni ja kuuntelijan taitoni Teidän käyttöönne.


Askolalaisuus on sydämenasia <3

Anne Berg # 2, Särkijärvi

Olen Anne Berg ja ammatiltani opettaja. Olen 37-vuotias ja syntynyt Heinolassa. Sukujuuret ovat Kolarissa sekä Keuruulla ja lapsuus- ja nuoruusvuodet olen elänyt Porvoossa.  Askolassa olen asunut vuodesta 2004, jolloin muutimme mieheni kotitilalle Särkijärvelle.  Olen ollut naimisissa Eeron kanssa 13 vuotta ja meillä on kolme lasta, Joona (2001), Elina (2003) ja Samu (2008).

Kirjoitin ylioppilaaksi Linnankosken lukiosta 1994 ja sen jälkeen olen kouluttautunut koko aikuisikäni. Koulutukseltani olen matkailu-, ravitsemis- ja talousalan ammatillinen opettaja. Pisimmän työhistoriani olen tehnyt ruokapalveluesimiehenä Helsingin kaupungilla. Viimeiset vuodet olen toiminut kotitalousopettajana Vantaan ammattiopisto Variassa ja nyt tästä syksystä alkaen Keskuspuiston ammattiopiston Porvoon toimipaikassa palvelualan työelämään valmentavassa koulutuksessa opettajana.  Opiskelen parhaillaan kasvatustieteen aineopintoja ja restonomin ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Itseni kehittäminen ja kouluttautuminen ovat suuria kiinnostuksen kohteitani ja samalla myös harrastukseni.  Opiskelun lisäksi harrastan lukemista, ulkoilua ja perheen kanssa puuhastelua. Pidän musiikin kuuntelusta ja elokuvien katsomisesta.

Kunnanvaltuutettuna haluaisin olla järjen ja sydämen ääni, joka on askolalaisen asialla. Pidän tärkeänä Askolan itsenäisyyttä ja haluan, että se säilyy tiivistämällä palveluyhteistyötä naapurikuntien kanssa. Lähikoulut, hyvä opetus ja pätevä henkilökunta asianmukaisine tukipalveluineen lapsuudessa ja nuoruudessa ovat minusta tukijalka, jolle rakennetaan hyvinvoivien aikuisten tulevaisuus. Ikäihmisistä tulee huolehtia ammattitaidolla ja ajalla. Kunnallisen henkilöstön työssä jaksamiseen tulee kiinnittää huomiota ja ottaa henkilöstö mukaan asioiden suunnitteluun ja toteutukseen. Terveyttä ja hyvinvointia on minusta edistettävä, jotta ihmiset jaksavat arjessa ja työssä. Mielestäni tämä onnistuu, kun pidämme kunnan liikuntapaikat kunnossa, teemme yhteistyötä kunnan liikunta- ja vapaa-aikatoimen kanssa sekä kiinnitämme huomiota ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. Yrittäjiä ei saa unohtaa, koska vain yrittämällä luomme kuntaan lisää työpaikkoja ja siten parannamme kunnan taloutta ja elinvoimaa. Ikäihmisissä oleva voimavara tulisi saada esiin esimerkiksi vanhusneuvoston sekä koulujen ja päiväkotien mummo/vaari-toiminnan avulla. Erilaiset yhdistykset ja järjestöt ovat myös rikkaus, joiden kanssa tehtävään yhteistyöhön olisi hyvä panostaa.

Kaikesta huolimatta tärkeintä on turvata hyvä elämä ikään katsomatta!